CASE STUDY: VALEMINÄ

 

Valeminä oli -road movie -tyyppinen kostotarina kolmessa näytöksessä. Löyhä juoni pohti identiteettiä ja sen esittämistä ja rakentui identiteettivarkauden ympärille.  Valeminän ensimmäinen näytös tapahtui Twitterissä 26.6 -7.7.2017 ja toinen näytös FB LIVEssä 8.7.2017. Kolmas näytös julkaistaan 19.12.2017 YouTubessa

1. näytös: TWITTER

Valeminän 1.näytös tapahtui Twitterissä.  Kokonaistarina alkoi muodostua verkostomaisena, jokaisen hahmon yksilötarinan kautta. Tässä näytöksessä näyttelijöitä oli 7, ja jokainen loi oman hahmonsa suhteessa perustilanteeseen: jokaisella oli jokin, itse määritelty suhde päähenkilö Maria Oivaan, joka oli kaapannut Maria Oivan identiteetin. Lähtötilanteessa identiteettivaras Maria Oiva otti eri tavoin suhdetta hahmoihin, viesti näille tai näistä sosiaalisissa medioissa erikoisilla, uhkaavilla tai häiritsevillä tavoilla. Jokaiseen repliikkiin eli twiittiin lisättiin  #valeminä -tunniste, jonka kautta katsoja pääsi näkemään kaiken esityksen materiaalin. Sama # eli tunniste oli käytössä jokaisella esityksen käyttämällä alustalla.

Twitterin luonteesta esitysalustana

Twitter valikoitui näytöksen alustaksi, koska Twitterviestinnän lyhyys ruokkii tietynlaista kerrontaa. Alustaa käytetään yleisesti nopean kriisiviestinnän välineenä, siinä on reaaliajan tuntu. Sosiaalisen median yhteydessä on aina oleellista  ymmärtää ja jossain määrin hallita kunkin alustan logiikka, lait ja käytöskulttuuri.  Tilanteessa, jossa alusta ei ole vakiintunut esitysalustaksi tai näyttämöksi, ja sitä kuitenkin sellaisena käytetään, keskeiseksi nousevat logistiset kysymykset: kuka Twitteriä käyttää ja voisiko heitä kiinnostaa siellä tehty taide? Minkä ikäisiä käyttäjät ovat, mihin aikoihin he alustaa käyttävät ja kuinka kauan kerrallaan ja  niin edelleen. Löytyvätkö meidän katsojamme Twitterin käyttäjistä ylipäätään? Ja jos ei katsoja ole jo Twitterin käyttäjä ennestään, kuinka katsojan olisi mahdollista osallistua esitykseen, mitä se vaatisi katsojalta? Jatkossa näissä haltuunotoissa yhteistyö sosiaalisen median erityisosaajien kanssa olisi oleellista, koska tarpeellista tietoa käyttäjistä on jo olemassa.

Suunnitellusti toteutettuna Twitter näyttäisi toimivan esitysalustana, mitä tulee teknisiin edellytyksiin niin käyttäkokemuksen kuin tarinankerronnankin näkökulmista.

2. Näytös: FB LIVE

Valeminän toinen näytös oli road movie -tyyppinen liikkuva esitys. Esitys alkoi Riihimäen vankilalta ja päättyi Training Camp Korjaamon tiloihin zombiapokalypsiin. Esityksessä ajettiin Riihimäellä pinkillä amerikanraudalla tietty reitti, jonka varrella pysähdyttiin. Esityksen kesto oli 1h15min. Esitys tapahtui livenä, yhdellä otolla. Katsojan oli mahdollista seurata koko esitys FB -LIVEn kautta, #digiteatterin tililtä. Osia esityksestä oli mahdollista seurata “oikeassa elämässä”.

Esityksen reitti ja dramaturgia * kokonaisuudessaan löytyy täältä.

* Reitti ja dramaturgia löytyvät myös sivulta http://digiteatteri.fi/valemina

Kun puhutaan digitaalisesta esityksestä teatterin yhteydessä, tuntui keskeiseltä työskennellä  “liven”, reaaliajan ja  läsnäolon kysymysten ja mahdollisuuksien kanssa. Puhuttiin myös paljon todellisuudesta ja sen erilaisista luonteista digitaalisuuden yhteydessä. Siksi FB LIVE alustana tuntui tässä oleelliselta. Kokemus oli sikäli lupaava, että se tarjoaa teatterille tyypillisen live-kokemuksen, ja se mahdollistaa monenlaista vuorovaikuttamista yhtäältä liveyleisö ja toisaalta verkkoyleisön kanssa. Esityksen aikana syntyi mm. lyhyitä keskusteluja chatissa katsojien kanssa.

Uudenlainen esitystodellisuus

Arkitodellisuus, esitystodellisuus  ja sosiaalisen median todellisuus lomittuivat ja

esitys synnytti  “todellisuuskuplan”. Esitystä oli mahdollista seurata puhelimen (tai tabletin tai tietokoneen) kautta Facebook LIVEssä. Osia esityksestä oli mahdollista seurata myös paikan päällä Riihimäellä. Arkitodellisuus ja konkreettinen maailma linkittyvät toisiinsa, ja katsojilla oli mahdollisuus etsiytyä esityksen läheisyyteen. Nyt toteutuneessa versiossa esitys näkyi katukuvassa odottamattomina tapahtumina ja monet näkivät pienen osan esityksestä vahingossa. Esityksen tyylilaji, muoto, sijoittui todellisuuden ja fiktion rajalle. Katsoja ei aina voinut tietää, mikä oli sovittua ja mikä ei.

Vapaaehtoisten työryhmän jäsenten kanssa käydyistä palautekeskusteluista nousseita ajatuksia

  • 1. näytös Twitterissä oli kiinnostava: koettiin että oli hienoa että sai vaikuttaa ja olla osa teosta. Tämä  koukutti katsomaan toisen osan: vaikuttaako oma sisältö tarinaan? Miten minun tuottamani materiaali siirtyy “valkokankaalle”? Vuorovaikutus oli kiinnostavaa.
  • Miten saada yleisö Twitteriin? Esityksen seurattavuutta ja saavutettavuutta voisi lisätä esimerkiksi viikottaisen yhteenvedon/tiivistelmän kautta jonka Pelinjohtaja laatii. Näitä voisi julkaista myös muissa alustoissa.
  • Ei ole syytä dramatisoida/käsikirjoittaa tiukasti twitter-osiota, mutta tarvitaan jonkinlainen pelinjohtaja, toimimaan mahdollisesti yhteistyössä käsikirjoittajan/ohjaajan kanssa? Muoto olisi kokeiltava.
  • Yhtenä toimintaa jäsentävänä tekijänä voisi olla lukujärjestys: mitä minäkin päivänä tapahtuu. Lisäksi säännölliset työryhmän yhteiset tapaamiset jotta tarinan kuljettaminen mahdollistuu paremmin oman hahmon kautta.
  • Narratiivia seurattiin, tarinaa ja puhetta seurattiin. Teknisiä huomioita:  ääni toimi riittävän hyvin mutta kuva heilui ja oli ajoittain raskasta seurattavaa.
  • Joukkoistaminen ja ansaintalogiikka? Mainosmyynti, mainostajien ja sponsorien mukaan ottaminen, tukijäsenet, striimin rajoittaminen?
  • Digiteatterin sisällöntuotannossa hackathon-rakenne* voisi toimia! Rajattu aika & paikka, selkeä tavoite, oma FB-ryhmä joka alkaa luomaan sisältöä, fasilitaattori joka kutsuu massoja mukaan

* Hackathon on tapahtuma, jossa  joukko ihmisiä kokoontuu fasilitoidusti ja ennalta sovituksi ajaksi työstämään ratkaisuja annettuihin haasteisiin. Yhdistävää näille tapahtumille on osaa ottavien asenne, kyky hypätä tekemään jotain uutta sekä mielenkiintoista.

Joukkoistaminen, jaettu tekijyys

Esityksessä oli mukana joukko vapaaehtoisia. Osa tuli Riihimäen nuorisoteatterista ja heidän piiristään, osa etsittiin jo olemassa olevien kontaktien kautta ja osa tuli Facebook-ryhmien (mm. Riihimäki -ryhmän) kautta kyselyjen perusteella. Vapaaehtoisilla oli eri tavoin sitoumusta vaativaa osallistumista: esimerkiksi Mopojengin kanssa valittiin metodi, jossa kenraaliharjoitukseen osallistui kaksi mopoilijaa, joiden kanssa harjoittelimme koreografian. Loput Mopojengistä tuli  paikalle vain hetkeä ennen esitystä,  heidät valmisteltiin tarpeellisesti ja he seurasivat sovitusti kahden “esimopoilijan” esimerkkiä.  Nuorisoteatterilaiset taas puolestaan  osallistuivat myös kohtausten suunnitteluun sekä esityksen kokonaislogistiikkaan. Mukana oli siis toimijoita 14-vuotiaasta ylöspäin. Kaiken kaikkiaan vahva logistinen ajattelu oli välttämätöntä, ja mahdollisti monimutkaisiakin rakenteita kevyellä tuotantorakenteella.  

Näyttelemisestä

Kokeilun yhteydessä keskustelimme näyttelemisestä, tilassa/kuvassa olemisen tavasta: näytteleminen ei ole teatteri- tai kameranäyttelemistä, vaan “some-näyttelemistä”. Etukäteen etukäteen keskusteltiin reality-estetiikasta & todellisuuskuplasta ja sen luomisesta.

Tietyt kameranäyttelemisen lainalaisuudet pätivät myös mobiililaitteilla kuvatessa. Reality-estetiikasta ammentaminen tuntui toimivimmalta valinnalta näyttelemisen tyylilajina. Sosiaalinen media luo oman esiintymisen tapansa ja estetiikkansa. Poikkeuksena tähän esityksen finaalin zombit, jotka luotiin hyvin tyyliteltyinä hahmoina. Tyylittely liittyi myös esityksessä luotuun “todellisuuskuplaan”.

Valeminän reitti ja esitysdramaturgia

Paikkoja valittaessa kriteereinä olivat niiden visuaalinen tai käsitteellinen kiinnostavuus (esim. paikan historia jne.). Kohtausten paikat ja niiden etäisyys toisistaan olivat oleellisia niiden vaikuttaessa  esityksen kokonaiskestoon, dramaturgiaan ja niin sanottuun back stage -rakenteeseen: esityksen sisäinen logistiikka. Harjoitusten aikana kuljetut reitit tallennettiin Google Maps -karttatiedostoon, jota oli mahdollista muokata reaaliajassa, aina uuden muutoksen tullessa. Paikkojen välisten matkojen kestoa mitattiin ja toiminnot, tarinat ja tapahtumat muokattiin kestojen mukaisiksi. Esitysdramaturgiaa kirjoitettiin suoraan kartalle.

Elokuvallisuus, tilat ja paikat

Auto, jolla paikasta toiseen liikuttiin, oli tärkeä elementti paitsi konkreettisena välineenä myös yhtenä esitystilana. Ympäröivä todellisuus, “oikea elämä”, muodosti esityksen pääasiallisen estetiikan ja valitsimme resurssien puitteissa muutaman, selkeän esteettisen elementin: tietynlainen auto, Maria Oivan cowboy -henkinen puvustus, torikohtauksen sekä Bonanzan eläinhahmojen irtopäät sekä loppukohtauksen zombiet.  Auton tyyli, vaaleanpunainen väri ja avautuva katto: amerikanrauta on myyttisesti latautunut ja lukemattomista elokuvista, tv-sarjoista ja mainoksista tuttu. Viitteitä muihinkin mediatodellisuudesta kumpuaviin elementteihin sisällytettiin esitykseen. (Puhelimen) kamera oli koko ajan läsnä oleva elementti ja tapahtumat nähtiin kameran kautta. Kuvaajan tilanteissa tekemät valinnat vaikuttivat esitykseen ja osan ajasta kuvaaja oli mukana myös päähenkilön kanssa keskustellessaan. Eräässä mielessä Valeminää saattaisi kutsua myös yhdellä otolla kuvatuksi elokuvaksi, mutta mm. yleisön mahdollisuus vuorovaikutukseen päähenkilön kanssa joko Facebookin kautta tai kadulla tekivät siitä jotain muuta.

Digiteatterin tekninen toteutus

Valeminää, kuten muutakin Digiteatterin sisältöä, lähdettiin toteuttamaan mahdollisimman kevyellä kalustolla ja dogmaksi otettiin käyttää vain jo hankittuja, halpoja ja/tai ilmaisia laitteita ja palveluita. Kuvaukseen käytettiin #diigiteatterille hankittua iPhone 6 -puhelinta ja Maria Oiva käytti kohtauksissa omaa iPhone 6 -puhelintaan. Virran riittävyyden varmistamiseksi mukana oli täyteen ladattu varavirtalähde. Kuvauspuhelin oli kiinnitetty yksinkertaiseen selfie-keppiin. Julkaisu- ja levitysalustoina toimivat Twitter ja Facebook ovat käyttäjille ja sisällöntuottajille ilmaisia.

Harjoitusten dokumentaatio

Läpimeno 7.7.2017:

Läpimeno 29.6.2017:

Ajoharjoitus 27.6.2017:

Esityksen loppukohtausta harjoiteltiin erikseen 26.6.2017:

Ja sama vielä musiikin kanssa: