TUOTANTOMALLI

Riihimäen Teatterin vakiintunut teatteriesityksen tuotantomalli

 

Riihimäen Teatterin vakiintunut tuotantomalli etenee varsin kaavamaisesti edellä kuvatun kaavion mukaisesti. Tuotannoille määritellään tiukat raamit, joiden puitteissa taiteellista sisältöä ryhdytään tuottamaan. Mallien jälkeen toteutuksessa harvoin tapahtuu suuria muutoksia, vaan tuotanto etenee sovittujen valintojen mukaisesti ja näiden valintojen pohjalta tehdään myös tarkentuneet aikataulut ja resursoinnit. Tuotantojen sisällä tapahtuva resurssien uudelleen kohdentaminen tai uudelleen aikatauluttaminen on kohtuullisen vähäistä ja vaatii harvoin raamin sisällä merkittäviä muutoksia. Riihimäen Teatterin vakiintuneessa tuotantomallissa keskitytään varmistamaan, ettei tuotanto ylitä sille asetettuja raameja ja taiteellinen toiminta voi toteutua täysimääräisesti määriteltyjen rajojen puitteissa.

Vakiintuneen tuotantomallin puitteissa pystytään ennalta määrittelemään tarvittavat työntekijäroolit aiempien kokemusten pohjalta. Tuotantoa suunniteltaessa voidaan ennakoida, että esimerkiksi ohjaajan lisäksi tarvitaan lavastaja, pukusuunnittelija, valo- ja äänisuunnittelijat ja tuotannon koosta riippuen myös muita suunnittelijoita. Tämän lisäksi esimerkiksi markkinoinnin ja myynnin toimenpiteet voidaan suunnitella aiemman tiedon ja käytäntöjen pohjalta. Teattereilla on yleensä olemassa myös jonkinlainen asiakasreksiteri, josta voidaan tehdä kohdennetttuja hakuja katsojien aiemman ostokäyttäytymisen perusteella.

Vakiintunut tuotantomalli perustuu myös työntekijöiden vakiintuneeseen käsitykseen omaa työtehtävään liittyvistä vastuista. Eriytyneet työtehtävät tulevat toteutetuksi siten, että ne palvelevat kokonaisuutta. Tuottajan tuotannollinen vastuu määrittyy vakiintuneessa mallissa enemmän resurssien valvonnan ja toteutumisen kautta, sekä taiteen sisältöjen toteuttamisen mahdollistamisena.

 

#digiteatterin tuotantomalli

#digiteatterin esitysmuodot tarvitsevat syklisesti tarkentuvaa tuotantoa, joka adaptoituu taiteellisesti haaroittuvaan prosessiin mahdollistaen suuretkin linjamuutokset ja uudet taiteelliset valinnat. Kuten perinteisessä esitystuotannossa, myös #digiteatterin tuotannollisessa rakenteessa on keskeistä sopia tarkat tuotannolliset raamit.  #digiteatterin syklinen tuotanto kuitenkin tarkentaa resurssien käyttöä huomattavasti joustavammin kuin perinteisen tuotantomallin mukaan etenevä esitystuotanto.

#digiteatterin kaltainen tuotantomalli vaatii resurssien uudelleen jakamisen ja aikatauluttamisen osalta merkittävää joustoa. #digiteatterin kohdalla on keskusteltu hermeneuttisesta kehästä, jolle on ominaista keskeneräisyyden hyväksyminen ja uudelleen tarkentumisen, sekä jatkuvan arvioinnin merkitys. Tällöin sisältöä ei voi tarkasti määritellä ennen taiteellista työskentelyä, vaan syntyvä sisältö voi osaltaan johtaa taiteellisen työskentelyn muuttamiseen. Teosprosessin edetessä tuotanto pyrkii kyseenalaistamaan ennalta määriteltyjä resurssointeja ja uudelleen kohdistamaan niitä.

#digiteatterin tuotannon osalta on keskeistä pysyä hereillä haaroittuvien prosessin suhteen. Nämä haaroittuvat prosessin vaativat tuotannollista rajaamista ja keskeneräisyyden hyväksymistä. Taiteellisen sisällön muodon muuttuminen prosessin sisällä voi esimerkiksi tarkoittaa loppuprosessin tapahtumapaikkojen täydellistä muutosta tai jonkin resurssin kuormittumista toisen resurssin kustannuksella. Tällöin tuotannollisia ratkaisuja on tehtävä yhä uudelleen ja uudelleen. Nämä ratkaisut on myös tuotava näkyväksi taiteellisen prosessin näkökulmasta. Kun keskitytään uuteen prosessinhaaraan, sen vaikutukset olemassa oleville on tehtävä näkyväksi ja näiden vaikutusten kautta on tehtävä tuotannolliset rajaukset, jotta alkuperäinen tuotannollinen raami säilyy.

#digiteatterin tuotantoa suunniteltaessa on haastavampaa määritellä ennakolta tarvittavia työntekijärooleja. Hankevuoden kokemusten pohjalta voidaan todeta, että sisällöntuotannon työrauhan turvaamiseksi tarvitaan tuottajajohtoista tuotantorakennetta. #digiteatterin kaltaisen haaroittuvan tuotannon näkökulmasta on tärkeää, että taiteellisen sisällön tuotannon ratkaisujen muuttuvat mahdollisuudet määritellään tuotantorakenteessa tuottajan toimesta. Tuottajan vastuulla on huolehtia kokonaisuuden toteuttamiskelpoisuudesta ja varautumisesta yllättäviin muutoksiin, sekä näiden muutosten vaatimien toimenpiteiden toteuttaminen muissa tuotannon osissa. Parhaassa mahdollisessa tapauksessa tämänkaltaisessa tuotannossa olisi työparina tuottaja ja taiteilija, joilla on eriytyneet vastuut rakenteen ja sisällön osalta.